Kesä on ohi, Särkänniemi sulki ovensa. Viimeisenä päivänä huvipuisto kuhisi ihmisiä ja aurinko hohkasi taivaalta, mutta onneksi kieputusta ja kuumuutta pääsee aina pakoon Sara Hildénin taidemuseon levolliseen tunnelmaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tai sitten ei. Museossa on parin viikon ajan ollut käynnissä ilmastointiremontti, mikä teki näyttelyn katsomisesta trooppisen tuskallisen kokemuksen. Taidenäyttelyissä kun on tottunut mukavan vilpoiseen olotilaan.

Hieman hikinen oli myös omista kokoelmista koottu näyttely, joka vaikutti kovin tutulta. Vastaan tuli jälleen muun muassa flyygelin koskettimilla makaava pienikokoinen nainen (Kienholzin Uudestisyntyminen), elegantti kollaasikaunotar (Rayssen Salaperäisesti teidän) ja pelottava ihmisörkki (Richierin Heinäsirkka). Sara Hildénin säätiön kokoelmaan kuuluu 4500 teosta, mutta tuntuu, että olen vuosien varrella nähnyt niistä vain parisataa, koska kokoelmanäyttelyt kierrättävät aina samoja "yleisön suosikkeja". Museo voisi joskus heittäytyä villiksi ja miettiä, miten se yllättäisi kävijän.

Eilispäivän ehdottomasti paras teos oli Troika, jonka ilmavaan menoon ei kyllästy yhtä helposti kuin museoituihin klassikoihin. Samaisen laitteen kyydistä näytti nauttivan myös tamperelainen kuvataiteilija Pälvi Hanni, joka kieputuksesta päätellen ei kärsinyt enää Koskigallerian perjantaisesta avajaishuumasta.