Innostuin tuosta Yläsen vanhasta Almódovar-arviosta niin, että piti lukea Volverin arvioita uudelleen läpi. Elokuvahan ei yltänyt ihan samaan loistoon kuin monet ohjaajan aiemmista elokuvista. Mutta se on silti parempi kuin 99,9 prosenttia elokuvateattereihin päätyvästä tuotannosta. Siinäpä ongelma kriitikolle, kuinka asetella sanat "loistavan ohjaajan ei ihan yhtä loistava elokuva"?

Lukaiskaapa nyt tekin huviksenne näitä...

Leena Virtanen Nyt-liitteessä:

"Elokuvan varsinainen juoni on hämmentävän yksinkertainen ollakseen peräisin Almodóvarin aivoista. Se on jopa ennalta arvattava."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Volver katkaisee Almodóvarin huikeimpien elokuvien ( Kaikki äidistäni, Puhu hänelle, Huono kasvatus) putken, mutta se ei tarkoita, että elokuva olisi huono. Ohjaaja on vain itse nostanut rimansa niin korkealle."

"Volver tarkoittaa paluuta. Elokuvan naiset palaavat kotikyläänsä ja perheen menneisyyteen. Varmasti Almodóvarkin tuntee palanneensa kotikylään, yksinkertaisen äidinrakkauden huomaan, ja on päästänyt itsensä tällä kertaa vähän helpommalla. Ihan vähän vain."

Satu Linnapuomi Ylen sivuilla:

"Aivan niin syvälle Volver ei pääse, kuin monet muut Almodóvarin elokuvat. Aineksia on paljon, ja tyylilajitkin tuntuvat vaihtelevan kesken elokuvan. Toisaalta, Almodóvarin leffan ei tarvitse olla ihan kärkipäästä ollakseen kuitenkin erinomainen."

Päivi Valotie Turun Sanomissa

"Espanjalainen Pedro Almodóvar on niitä harvoja ohjaajia, joiden elokuvien ensi-iltoja odottaa jo etukäteen ja joiden uusilta teoksilta on lupa toivoa suuria. Almodóvarin kaltaisen lahjakkuuden elokuvat ovat kehnoimmillaankin onnistuneet vakuuttamaan ainakin joiltain osin, elleivät ihan aina välttämättä tarinansa puolesta niin ainakin ylitsepursuavalla visuaalisuudellaan.

Eikä tyylitaituri petä nytkään, vaikka Volver - paluu ei kuulukaan aivan tekijänsä parhaimmistoon. Elokuva tuntuu melkeinpä turhankin seesteiseltä ja lopputulos hieman pliisulta verrattuna vaikkapa ohjaajansa edelliseen omaelämäkerrallisia vaikutteita sisältäneeseen Huonoon kasvatukseen (2004) tai vuoden 1999 Cannes-voittajaan Kaikki äidistäni."

"Näiden ihanien naisten kannattelemana kaksituntinen elokuva ei juurikaan ehdi pitkästyttää, vaikka kokonaisuudesta jääkin uupumaan ohjaajansa huipputöiden rankkuus, liikuttavuus ja hillittömyys."