Kirjasyksy aiheuttaa minulle nykyään epämääräistä ellotusta. Elokuun puolivälin tietämillä alkava  rummutus maistuu vuosi vuodelta tunkkaisemmalta. Syitä on kaksi.

Joka kerta, kun kahlaan sanomalehdestä läpi listoja tulevan syksyn uutuuksista, iskee epäusko. Pääsenkö koskaan sivun loppuun asti? Vapaa on vain umpihanki - kolmikymppisen kulttuuriministerin muistelmat? Tänäkö vuonna vain kuusi teosta toisen maailmansodan ratkaisevista taisteluista?

Suomessa julkaistaan joka vuosi satoja kirjoja pelkästä kustantamisen ilosta. Ostajia ei likimainkaan jokaiselle voi löytyä. Tuskin lukijoitakaan.

Silti kirjasyksyn ylivoimaisesti masentavin piirre on kuluttaa yksi (esikois)kirjailija mediassa yhtä loppuun kuin kaupallisen radiokanavan soittolistan ykköshitti. Tänä syksynä se ilmeisesti ainoa kiinnostava on 26-vuotias entinen juoksija, nykyinen kirjallisuudenopiskelija Riikka Pulkkinen. Pulkkisen Raja-romaani voi olla hyväkin, mutta kun länsimaisen filosofian kävelevältä jatkokurssilta kuulostavaan kirjailijaan on törmännyt viikon sisällä kolmessa eri lehdessä, kynnys tarttua romaaniin nousee ylittämättömäksi.

Sääliksi käy kirjailijoita, joilla tuntuu olevan nykyään tasan kaksi tietä: mahdoton älämölö ja ainakin kuviteltu mediaseksikkyys tai hiljainen unohdus. Vai kuka osaa nimetä Pulkkisen lisäksi neljä muuta esikoiskirjailijaa? Anyone?