Kävin Helsingissä lounaan sijasta nauttimassa taiteesta. Kaksi hyvin erilaista näyttelyä olivat kummatkin elämyksiä niin taiteen kuin näyttelyarkkitehtuurinsa puolesta. Sara Hildénin taidemuseon eläkkeelle jääneen johtajan Timo Vuorikosken näyttely Taidesalongissa oli kuin aikamatka. 1915 perustettu uniikki galleria ei löydy sattumalta, mutta sinne kannattaa mennä varta vasten.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jani Leinosen tuottama taidesupermarket Pikasso Albertinkadulla oli elämyksenä hyvin erilainen. Valintamyymälän konseptilla toteutettu näyttely toimii, luulisin, sekä taiteen tuntijoille että satunnaisille kävijöille. Suuresta valikoimasta voi penkoa laadukasta ja vähemmän laadukasta taidetta eikä hinta välttämättä korreloi tason kanssa.

Näistä kahdesta elämyksestä voiton vei kuitenkin Vuorikoski. Hänen modernismin perinteitä kunnioittavat maalaukset ovat rehellisyydessään rohkeampia kuin monen nuoren maalarin teokset. Kun ei tarvitse mielistellä, kun ei tarvitse olla mediaseksikäs, kun voi keskittyä siihen, mitä haluaa ja osaa tehdä, syntyy parempaa taidetta kuin yrittäessään herättää huomiota hampaat irvessä.