Vastikään Tampereella perustettu Teatteri Siperia sanoo olevansa 1970-luvulla syntyneiden ryhmäteatteri. Ryhmän ensimmäinen näytelmä, amerikkalaisen elämäntaito-oppaan mukaan nimetty Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu on yritys hahmottaa, mikä yhdistää kolmikymppisten sukupolvea - vai yhdistääkö näitä individualisteja oikeastaan mikään?

Ryhmän kuusi näyttelijää, ohjaaja ja dramaturgi ottivat melkoisen riskin jättäessään kiinnitykset Vaasan, Kuopion ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa. Ensimmäinen esitys syntyi apurahojen turvin.

Riskinotto kannatti. En ole pitkään aikaan nähnyt Tampereella (Suomen "teatteripääkaupungissa") yhtä raikasta ja energistä teatteria kuin Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu. Kolmikymppisten terapiasukupolven kipupisteitä käsitellään hellästi ja löysin rantein, mutta vakavissaan. Hahmot osuvat ja uppoavat, etenkin perinteisen ja pehmomiehen roolien välillä kipuileva siporex-rakentaja Jari-Pekka Jyyskä (Antti Mikkola) ja rakkaudenkaipuussaan liikuttavat Jukka Palmu (Tuukka Huttunen) ja Suvipilvi Ala-Kauppila (Elina Luukkonen).

Löysyydestä ja turhasta alleviivaamisesta esitys tosin kärsii. Sanottavaa tuntuu olevan niin paljon, että työryhmä ei ole malttanut tappaa turhaksi käyneitä kultasiaan. Lisäksi katsojalle tehdään tarpeettoman monta kertaa selväksi, mitkä ovat sodan käyneen isovanhempien sukupolven ja pelkkää aineellista hyvää antaneiden vanhempien synnit.

Mutta mikäkö seitkytluvulla syntyneitä yhdistää (terapian tarpeen ja jatkuvan itsemäärittelyn lisäksi)? Tietysti Pikku Kakkosen Nukkumatti.