Joukko suomalaisia nuoria taiteilijoita on tehnyt Anna Politkovskajan muistoksi biisin Uuden ajan kynnyksellä. Terhi Kokkosen sanoituksen ja Kerkko Koskisen sävellyksen kaamea patetia olisi anteeksiantamaton rikos, ellei kappale kertoisi anteeksiantamattomasta rikoksesta.

Poliittisena mielenilmauksena biisin kestää. Kulttuuritekona se on kyseenalainen. Sitä kuunnellessa muistelee haikeana aikaa, jolloin Ultra Bra oli voimissaan. Ultra Brassa oikeat ihmiset osuivat yhteen, ja aika oli oikea. He käyttivät patetiaa taitavasti musiikin raaka-aineena suoltamatta sitä itse.

Tiedotteessa kerrotaan että "nuoret taiteilijat kokivat kansalaisvelvollisuudekseen muistaa Anna Politkovskajaa." Kai sitä paskaakin voi suoltaa, jos se on kansalaisvelvollisuus. Voi pyhä myötähäpeä - nolottaa.