Eksyin tiistaina tanskalaisen Kashmirin keikalle Tampereen Yo-talolle. Orkesteria olin aiemmin kuullut vain muutaman biisin verran, enkä odottanut illalta paljoa. Tarkoitus oli vain juoda pari olutta ja moikkailla tuttuja tasapaksun taiderockin tahdissa.

Paskan marjat! Yhtä pääsihteeriä ja yhtä rocktoimittajaa lukuun ottamatta keikalla ei ollut ainuttakaan tuttua naamaa. Koko salin olivat vallanneet tuntemattomat ensimmäisen tai toisen vuoden yliopisto-opiskelijat. Kun katsoin ympärilleni, näin itseni kymmenen vuotta nuorempana ja tiedostavaksi poppariksi sonnustautuneena. Eli rupesi ahdistamaan.

Tässä pienessä järkytyksen tilassa totesin jälleen kerran, kuinka Klubi on keikkapaikkana ajanut jo aikoja sitten Yo-talon ohi. Musiikki ei ollut niin huonoa kuin pelkäsin, mutta kyllähän näitä ulisevia rockbändejä on jo tarpeeksi nähty. Tai no tarpeeksi ja tarpeeksi. Bändin keulakuvaa Kasper Eistrupia olisin voinut katsella pitempäänkin.

Oluttuoppi maksoi 4,50 euroa. Sisältö oli Lapin Kultaa.