Nyt ne ovat sitten selvillä. Eikä Pekka Hyvärisenkään tarvitse (vielä) julistaa kirkuvan vääryden tapahtuneen. Kjell Westö on ehdokkaana, askeleen lähempänä palkitsemista.

Mutta minä julistan: On tapahtunut kirkuva vääryys! Ehdokaslistalla ei ole yhtään romaania, jonka olisin lukenut. Ei yhtään, jonka puolesta voisin puhua syvällä rintaäänellä tai jota voisin haukkua naurettavaksi virhevalinnaksi. Minut on tuomittu mykkyyteen syksyn kirjallisissa kahvipöytäkeskusteluissa.

Tai sitten otan strategiakseni ihmetellä koko palkintoa, joka myönnetään niin kovin heikkotasoiselle suomalaiselle romaanitaiteelle. Petri Tammisen taso on laskenut kuin lehmän häntä hänen siirryttyä Koskenkorva-palkituista novelleistaan pitkään proosaan. Samoin kävi hienoja novelleja kirjoittaneelle Kjell Westölle. Ajaako Finlandia-palkinto kirjailijat kirjoittamaan romaaneja, vaikka lyhytproosa sujuisi paremmin?

Minä taidan jatkaa vuotuisen runosadon keräämistä. Palataan asiaan, kun Runeberg-ehdokkaat on nimetty.