Laitosteatteria ravisteleva Turun kaupunginteatterin juhlavuoden teatterirynnistys jatkuu kahdella Juha Siltasen ohjauksella. M.A. Nummisen saksankielisestä kuunnelmasta näyttämölle suomennettu Einstein, Weinstein ja Wittgenstein on tajuttoman hauska. Nummisen intellektuaalihuumoria kahjoon kohellukseen sotkeva pläjäys vie yleisöä kuin vierasta sikaa. Siinä Einsteinin ja Wittgensteinin teorioita hiivastaa vähän tuntemattomampi viinitieteilijä (jonka henki on sama kuin eilen lainaamani viininkorkki-runon). Näyttämölle tuodaan jopa vuosituhannen seksikohtaus, jonka pyörteissä kuullaan myös historian legendaarisimmat sanat "Ich komme!" Ja kyllä tulee laitosteatterikin. Einstein, Weinstein ja Wittgenstein jatkaa keväällä, joten kaikki lippujonoon...

Tänään näkemäni Siltasen toinen ohjaus Oppitunti onkin sitten kaikkea muuta. Eugene Ionescon absurdissa näytelmässä nuori tyttö tulee professorin oppitunnille. Luvassa pitäisi olla hitaasti kehittyvää piinaa tieteellisten todistelujen ja halujen pyörteissä, mutta sitä ei tule. Jännite jää jännittämättä, näyttelijät eivät pure ja Oppitunti hajoaa täysin. Mielenkiintoista on, että näistä kahdesta näytelmästä Oppitunnin Siltanen valitsi itse, Einstein, Weinstein ja Wittgenstein tuli pakkosyöttönä.

Ensimmäisestä piste laitosteatterin elämälle, toisesta kuolemalle, eli kyseisen teatterin johtajaksi parhaillaan hakeva Siltanen pitää puntit tasan.

Tilanne sarjassa laitosteatteri vs. laitosteatterin kuolema on kuuden ottelun jälkeen 4-2.