Lauantaina se sitten alkaa, kevään merkittävin kulttuuritapahtuma Suomessa. Kimallusta, modulaatioita, iloisia seksuaalivähemmistöjä – ja Jukka Kuoppamäki.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Haluttua paikkaa viisuedustajana tavoittelevat ensimmäisessä alkukarsinnassa

Jani & Jetsetters, Hanna Pakarinen ja Thunderstone. Ensimmäinen tekee Agents-

henkistä, nostalgista iskelmää, jossa ei ole muuta vikaa kuin se, että eihän tällaista

kukaan muu Euroopassa ymmärrä – paitsi ehkä saksalaiset. Sanat vievät jonnekin

1970-luvulle kirkonkylän rähjäisen bensa-aseman pihaan ja mutkaisille kesäteille:

"Etupenkillä elämää kun selaa, hevosvoimat alla pyörien pelaa". – Jos tälle linjalle

lähdetään, kannatan toisessa alkukarsinnassa esiintyvää Jukka Kuoppamäkeä, vaikka

en ole hänen viisujaan vielä kuullutkaan.

Suurin pettymys ensimmäisestä kolmikosta on Hanna Pakarinen, joka ilmeisesti on

varsin hyvä esiintyjä. Harmi kyllä, molemmat hänen viisunsa ovat tappavan tylsiä.

Jakeluuni ei mene, millä vaihteella Lasse Kurki on Tell Me What To Do -kappaleen

kyhännyt. Eikä paljon parempi ole Martti Vuorisen ja Miikka Huttusen sävellys Leave

Me Alone. Molemmissa viisuissa on myös puisevat sanat.

Vaikka en suuri hevin ystävä olekaan, täytyy myöntää, että ensimmäisestä kolmikosta

Thunderstone löi muut mennen tullen. Naurattavaahan tämä musiikki on, mutta ainakin

hauskaa. Etenkin Forevermore sisältää draamaa, jota kunnon viisulta kaivataan.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Vielä on kolme alkukarsintaa tulossa. Ja sitten finaali.

Ja toukokuinen karnevaali, jollaista Helsinki ei ole ennen nähnyt.