Huh. Tuskin voi elokuva toimia tehokkaammin sotaa vastaan kuin juuri näkemäni Pan's Labyrinth. Kävelin ulos elokuvista kivi mahassa ja palellen.

Guillermo del Toron elokuvassa sekoittuvat fantasia ja karu espanjan sisällissodan kuvaus. Elokuvan värimaailma on tumma ja tunnelma painostava alusta asti. Pieni Ofelia-tyttö (ihana Ivana Baquero)pakenee kylmää, fasistista isäpuoltaan ja sodan kauhuja labyrintissa elävän faunin paljastamaan fantasiamaailmaan. Lapselle lohtua antavia pakomatkojakin leimaavat epämääräinen pelko ja uhka.

Tiukinta katsottavaa ovat kuitenkin elokuvan naturalistiset väkivaltakohtaukset. Näin tehdään sodassa: ammutaan kyselemättä kymmentä miestä kasvoihin lähietäisyydeltä, puukotetaan sadistista kiduttajaa suuhun niin, että poski halkeaa. Ohjaaja ei kaunistele julmuuksia ja niiden mielivaltaisuutta. Kun lukee rinnalla Kjell Westön Finlandia-palkittua kuvausta Suomen kansalaissodasta, tuntee saaneensa kuvottavan tarpeekseen niskalaukauksista ja pistimellä silpomisesta.

Lohdutonta mutta tehokasta.