Suomen Kulttuurirahasto julkisti eilen jakavansa kirjastoille noin 3,5 miljoonaa euroa uusien kirjojen hankintoja varten. Kun kuulin tästä ensimmäinen reaktioni oli MAHTAVAA, toinen reaktioni olikin sitten jo kyynisempi.

On surullista, että kunnat eivät itse huolehdi kirjastojen rahoituksesta. Mikä on vikana kunnallisessa päätöksenteossa, kun kirjastoja ei uskalleta priorisoida? Vastaus on tietysti raha. Jos kunnilla ei ole rahaa, ei arvovalintoja voi tehdä - on vain maksettava juoksevat kulut.

STT:n uutisesta selvisi, että pääkaupunkiseudun kunnat ovat käyttäneet vähiten rahaa hankintoihin. Tampere taas sai hyvän arvosanan parhaana kirjastokaupunkina isojen sarjassa. Onneksi Helsingillä on aikomuksissa nostaa kirjahankintamäärärahojaan.

Helsinki tarvitsisi myös kirjaston keskustaansa. Turulla ja Tampereella on omat keskustakirjastonsa, Helsingissä tämän ilmaisen ja vapaan kaupunkitilan tehtävää täyttää Kiasman aula. Aika noloa.

Elina Moisio kirjoittaa blogissaan keskustakirjastosta aika pitkälti siten kuin ajattelen, vaikka itse en suhtaudukaan WAU-arkkitehtuuriin yhtä nihkeästi. Joskus on rahaa irroitettava korkeatasoiseen arkkitehtuuriin, jotta ajastamme jäisi jotain muutakin jäljelle kuin tekopirteitä automarketteja. Miksei siis juuri kirjastojen kohdalla. On vaikea kuvitella demokraattisempaa tilaa satsata hyvään suunnitteluun.

Ensi viikonloppuna tilanne ratkeaa hetkeksi. Anni Sinnemäki perustaa Vanhan linja-autoaseman lippuhalliin keskustakirjaston, joka on täynnä kirjoja ja kiinnostavaa ohjelmaa. Hankkeen yhtenä puuhamiehenä on häärännyt Kirjaamon Jarkko Tontti.

Jos jaksan raahautua Helsinkiin, poikkean ainakin kuuntelemaan Sofi Oksasen haastattelua. On jännä nähdä, miten Heidi Hautala selviää haastattelijan hankalasta tehtävästä, onhan hän itse yleensä vastakkaisessa roolissa. Lisäksi haluan Jyrki Kiiskiseltä omistuskirjoituksen ihanaan Jänis ja Vanki -lastenkirjaan.