Valmistautukaa visuaaliseen tykitykseen, sillä vuoden paras festivaali on täällä! Tai jos nyt ei aivan paras, niin ainakin kärkikolmikon joukossa.

Tampereen elokuvajuhlat on ennen kaikkea mielentila, jonka aikana saa vapautua arjen kahleista. Kyse on paitsi mainioiden elokuvien myös vielä mainiompien ystävien näkemisestä. Ja tietty oluen juomisesta, kekkereillä hengailusta ja täydellisen turhanpäiväisistä keskusteluista. Joskus tämä elokuvien, ystävien ja oluen yhdistelmä saa omituisia sivujuonteita, mutta koskaan ei ole tylsää.

Näytöksistä suosin yleensä kilpailusarjoja, sillä niissä yllätysmomentti on suurin. Välillä saa silmiensä eteen hirveää sontaa, välillä taas hiveleviä timantteja, mutta molemmista voi nauttia yhtä paljon. Baareista puolestaan suosin Telakkaa, Klubia ja Piikaa & Renkiä.

Tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä. Aina joskus on hyvä antaa virran viedä ja ajautua keskusteluun vaikkapa ohjaajan kanssa, joka sumuisin silmin kertoo vaeltavansa taiteellisen luomistyönsä alhossa.

Tosin tänä vuonna olen päättänyt, että otan ainakin alkufestivaalin rauhallisesti. Sarjojen lisäksi ajattelin käydä katsomassa Aki Kaurismäen lyhytelokuvia ja Jean-Gabriel Périot’n kokeellisia elokuvia. Liian usein kokeellinen elokuva tarkoittaa tahattomia päivätorkkuja, mutta ei tässä tapauksessa. Esimerkiksi viime vuoden Grand Prix'n voittaja Eût-elle été criminelle... on hyytävää katsottavaa.