Vaikka rokkareiden konserttisalikiertueet ovat pahimmillaan piinallista pönötystä, nyt on pakko alkaa varailla lippuja. Ville Leinonen helskyttää keväästä loppukesään iskelmää Suomen prameissa konserttitaloissa (ja onneksi myös Ilosaarirockissa - mielestäni muuten Suomen paras festari, sanokoot Provinssi-uskovaiset mitä tahansa).

Vaikka Ville Leinosen ääni ja habitus ovat aina olleet kunnossa, minulla on ollut suuria vaikeuksia oppia arvostamaan artistin hienoutta. En oikein ole pystynyt suhtautumaan muusikkoon, joka nimeää levynsä Suudelmittareksi. Ironiaa, huumoria, todellista romantiikantajua, ihan sama. Leinosen imelyys on aina saanut minut lievästi pahoinvoivaksi.

Mutta annahan olla, kun iskelmälevy Hei! ilmestyi. Sulin. Leinonen on parhaimmillaan oikean iskelmän parissa. Siinä saa olla rehellisesti lälly, sillä imelyys kuuluu iskelmään. Olen valmis maksamaan lipusta kaksikymppiä, kunhan vain kuulen Kesän lapsen ja Rakasta mua juuri näin -rallin.