Annoin eilen ystävälleni lahjaksi Anu Kaipaisen romaanin Arkkienkeli Oulussa. Hän soitti äsken: oli lukenut kirjan yöllä, itkenyt ja nauranut ja jäänyt ajatuksiin. Miettinyt, mitä tarkoitin lahjallani.

Oli ajatellut, että haluan lohduttaa häntä. Vakavasti sairas isä, sairastunut lapsi. Siinä on kylliksi murheita perheenäidille. En ollut edes tajunnut. Jos olisin, en ainakaan olisi lohduttanut niin ahdistavaa kuvastoa sisältävällä kertomuksella.

Annoin Arkkienkelin, koska tiesin ystäväni arvostavan proosan mahdollisuuksia luoda fantasiaa. Tiesin hänen arvostavan historian elävää kuvittamista ja visuaalista kerrontaa.

Sain myös lahjan. Toinen ystäväni, nuori taiteilija, antoi minulle valokuvan Derek Jarmanin talosta, joka seisoo ydinvoimalan jättömaalla.

En ole nähnyt Jarmanin elokuvia. Lahja on mitä ilmeisimmin neuvo hakeutua niiden äärelle. Tiedän mitä ostan, kun seuraavan kerran eksyn ulkomailla dvd-kauppaan.