Olen lukenut paljon dekkareita, isäni mukaan liikaa. Silti yhä löytyy uusia tuttavuuksia, jotka vievät yöuneni ja saavat pulssini kiihtymään.

Luin viime yönä ranskalaisen Fred Vargasin Painu tiehesi ja pysy poissa. 90-luvun Pariisi alkaa pelätä ruttoa, menee sekaisin ja kostonhimoinen rutonkylväjä pysyy piilossa poliiselta. Kammoksuin pimeää asuntoani, tutkailin itsestäni kirpunpuremia ja en uskaltanut hakea uutta lasillista vettä yöpöydälleni.

Vargas osaa luoda mystisen ja pelottavan ilmapiirin. Hän on taitava keittämään täysin epäuskottavista aineksista sopan, joka maistuu todelta. Se on hämmästyttävä kyky, joka puuttuu liian monelta fantasiakirjailijalta.