Tänä vuonna Helsingin kirjamessut eivät onneksi tulleet yhtä kalliiksi kuin viime vuonna. Oli viisasta jättää käteinen kotiin, eikä puolentunnin jono Messukeskuksen automaatille oikein houkutellut. Rahaa kuluu yleensä eniten antikvariaateissa, jotka ovat panneet parhaansa esille. Hinnoissa on tietysti pieni messulisä, mutta se ei haittaa häntä, joka löytää etsimänsä.

Omat ostokseni tein jo perinteeksi muodostuneella tavalla velaksi Libriksestä. Mukaan tarttui Pentti Saaritsan kokoelma Laulut ja lunnaat (5 €), johon on koottu kirjailijan 50-vuotispäivän kunniaksi hänen laulutekstejään vuosilta 1967-91. Tähän alkavaan talveen sopii sitaatti runosta, johon Heikki Valpola on tehnyt sävelen, Laulu asumisen pakosta: "On Suomi kylmä kolkka, / lumi lentää, tuuli soi. / Ei ilman tuulensuojaa / täällä pitkään olla voi."

Toisesta ostoksestani sain euron kanta-asiakasalennuksen. Anne Fried analysoi esseissään elämänläheisellä tavalla niin Christa Wolfia kuin Esa Sariolaa. Edesmenneen idolini teos Kirjailijan kutsu maksoi alennuksen jälkeen 12 euroa.

Aikaa kulutin törmäilemällä tuttuihin. Haastatteluja en jaksanut kuunnella sen jälkeen, kuin korviini tarttui Virpi Hämeen-Anttilalle esitetty kysymys: "Kirjasi on yhtä paksu kuin edellisesikin. Miten päädyit tähän ratkaisuun?" Joskus tuntuu, että lukevaa yleisöä aliarvioidaan.

Ja niin, mistä se 7,30 € tuli? Tarjosin Kirjakahvilassa teetä ja pullaa rakkaalle serkulleni. Itse paransin flunssaa kupillisella mustaherukan makuista Finrexin-juomaa.