Martin Scorsesen The Departed on saapunut dvd-vuokraamoihin. En ehtinyt nähdä sitä valkokankaalla, mutta nautin tänään sitäkin enemmän chilipähkinöiden, oluen ja viileän olohuoneen yhdistelmästä.

Hyvää näyttelijäntyötä katsoo ilolla. Erityisellä ilolla katson, kun karismaattiset tähdet näyttelevät hienosti. Jack Nicholson ei parodioinut itseään kuin hetkittäin, Matt Damon pystyi pahanakin herättämään säälin tunteita, mutta:

Leonardo DiCaprio ei ole aiemmin saanut minua haukkomaan henkeäni; toivomaan jokaisen kohtauksen pitkittymistä. Tällä kertaa hän teki sen. Scorsese ymmärtää, että suuurin rooleihin on valittava suuria tähtiä, hänen tehtävänsä ohjaajana on saada heidät myös näyttelemään. Väitän, että juuri hän on tehnyt DiCapriosta Näyttelijän.

On kuitenkin jotenkin surullista, että Scorsese saa elämänsä ensimmäisen Oscarin viihde-elokuvasta, joka kalpenee hänen klassikkojensa rinnalla. Siitä huolimatta, että kyseessä on paras viihde-elokuva herran aikoihin. Surullista on myös se, että DiCaprio jää jopa ilman ehdokkuutta tähänastisen uransa parhaasta suorituksesta.