<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen rakastunut. Kohde on vasta 23-vuotias Patrick Wolf, jonka kolmas albumi The Magic Position on soinut levysoittimessani taukoamatta. En ole ollut yhtä innostunut mistään levystä sitten Antony and the Johnsonsin toisen levyn.

Wolfin musiikki on jylhän majesteettista, koskettavaa ja hauskaa. Se on kuin täydellinen yhdistelmä Rufus Wainwrightin popoopperaa ja Morrisseyn mestarellista popsensibiliteettia. Hämmästyttävintä siinä on kuitenkin tuotanto, joka on täynnä jännittäviä yksityiskohtia. Koneet ja lukuisat soittimet soivat rinta rinnan uljaasti ja kudelmaan sekoittuvat saumattomasti niin ilotulitteiden kuin ilkeiden lasten äänet. Kaikesta paistaa rakkaus ja rehellisyys musiikin tekemistä kohtaan.

Tästä on muutenkin tulossa hieno musiikillinen kevät. Eniten odotan toukokuussa ilmestyvää Björkin uutta Volta-levyä, jonka ennakkotiedot kuulostavat mahtavalta. Antony Hegarty laulaa kahdella raidalla, ja Timbaland on ollut mukana tehtailemassa biittejä kolmella raidalla. Kuulostaa siltä, että Björk aikoo taas tauon jälkeen tehdä äänekkäämmän ja avoimemman albumin.

Olen myös löytänyt uuden viisusuosikin. Minuun kun ovat aina vedonneet kauniit, slaavilaiset iskelmät. Finaalissa kuultava Bosnia-Hertsegovinan kappale on tuossa kategoriassa melkoinen helmi. Kyynel vierähti silmäkulmaan, kun kuulin sen pienessä krapulaliikutuksessa.